Paperisten valokuvien arkistointi on erinomainen tapa herättää muistot eloon, mutta ilman oikeaa tekniikkaa ja materiaalituntemusta prosessi voi johtaa sekasortoon ja kuvien vaurioitumiseen. Oikeaoppinen järjestäminen vaatii kemiallisen suojauksen ja mekaanisen järjestyksen ymmärtämistä.
Paperikuvien kemia ja oikeat suojamateriaalit
Valokuvapaperi ja sen pinnalla oleva emulsio ovat erittäin herkkiä ulkoisille kemiallisille tekijöille. Sormenpäistä luonnollisesti erittyvä tali eli sebum sekä hien suolat ja hapot voivat ajan myötä hapettaa hopeahalideja tai hajottaa mustesuihkutulosteiden väripigmenttejä. Tästä syystä ensimmäinen ja tärkein vaihe valokuvia käsiteltäessä on puhtaiden puuvillakäsineiden käyttö. Puuvillakuidut sitovat ihon rasvat itseensä ja estävät niiden siirtymisen kuvan pinnalle.
Itse albumien valinnassa materiaalitiede näyttelee ratkaisevaa osaa. Monissa edullisissa albumeissa käytetään polyvinyylikloridia eli PVC-muovia. Tämä materiaali vapauttaa ajan myötä pehmittimiä ja happamia kaasuja, jotka kellastuttavat kuvaemulsiota ja voivat jopa sulattaa kuvan kiinni muovitaskuun. Käytä aina arkistokelpoisia taskualbumeita, joiden taskut on valmistettu kemiallisesti inertistä, hapottomasta polypropeenista tai polyesteristä. Nämä polymeerit eivät reagoi valokuvapaperin kanssa edes vuosikymmenten saatossa.
Työtilan valmistelu ja kronologinen lajittelu
Sujuva ja vaurioton järjestelyprosessi perustuu puhtaaseen työtilaan ja loogiseen järjestykseen. Valitse tasainen, kovapuinen tai lasinen pöytäpinta, joka on puhdistettu huolellisesti pölystä ja rasvasta. Vältä paperisia tai kankaisia pöytäliinoja, joista voi irrota nukkaa tai mikrokuituja kuvien väliin työn aikana.
Ennen kuin avaat albumeita, lajittele kuvat pinoihin. Tehokkain menetelmä on jakaa kuvat ensin vuosikymmenittäin, sitten vuosittain ja lopulta tapahtumittain. Voit käyttää lajittelun apuna pieniä, hapottomasta paperista valmistettuja välilehtiä tai indeksointikortteja. Kun koko kuva-aineisto on jaettu hallittaviin kokonaisuuksiin, vältyt edestakaiselta kuvien siirtelyltä ja asettelulta, mikä vähentää mekaanisen kulumisen ja naarmuuntumisen riskiä huomattavasti.
Tekniikka: Kuvien liu'uttaminen taskuihin ilman staattista sähköä
Kun asetat valokuvia taskuihin, suurin tekninen haaste on staattinen sähkövaraus. Se vetää puoleensa pölyhiukkasia ja saa muovitaskun seinämät tarttumaan tiukasti paperiin. Tämän ilmiön minimoimiseksi työtilan suhteellisen ilmankosteuden tulisi olla noin 40–50 prosenttia. Liian kuiva ilma lisää sähköisyyttä, kun taas liian kostea ilma pehmentää paperia liikaa.
Tartu kuvaan kevyesti reunoista, älä koskaan paina sen keskiosaa. Työnnä kuva taskuun yhdellä tasaisella ja hitaalla liikkeellä. Jos kuva tuntuu juuttuvan kiinni, älä työnnä sitä väkisin, sillä se voi rypistää paperin kuituja tai vaurioittaa taskun saumoja. Voit avata taskua hieman puhaltamalla sinne kevyesti ilmaa esimerkiksi kumisella puhalluspumpulla – älä koskaan käytä omaa hengitystäsi, sillä se tuo mukanaan kosteutta ja sylkihilseilyä. Kun kuva on paikallaan, paina ilmataskut pois painamalla taskua kevyesti puhtaalla puuvillaliinalla keskeltä uloreunoja kohti.
Säilytysolosuhteet ja pitkäaikainen suojaus
Valokuvien kemiallinen säilyminen ei pääty siihen, kun ne on saatu albumiin. Säilytyspaikan fysiikalla on suuri merkitys kuvien eliniälle. Lämpötilan nousu nopeuttaa kemiallisia hajoamisreaktioita eksponentiaalisesti. Ihanteellinen säilytyslämpötila on alle 20 celsiusastetta, ja kosteustason tulisi pysyä vakaana välillä 30–50 %. Älä koskaan säilytä valokuva-albumeita ullakolla tai kellarissa, joissa lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ovat suuria.
Säilytä albumit aina pystyasennossa, aivan kuten kirjat hyllyssä. Jos albumit pinotaan päällekkäin, alimmaisiin kuviin kohdistuu jatkuva mekaaninen paine, joka voi ajan myötä saada valokuvaemulsion tarttumaan kiinni suojamuoviin, vaikka materiaali olisikin oikeaoppisesti valittua polypropeenia.
