Arvokkaat ensikommuunio- ja rippimuistot, kuten herkät paperikortit, kankaat ja metalliset esineet, vaurioituvat helposti väärissä säilytysolosuhteissa. Tässä oppaassa käsitellään materiaalikemian ja fysiikan periaatteita, joiden avulla luot säilyvän ja järkevän arkistointijärjestelmän yhteen suojattuun laatikkoon ilman pelkoa materiaalien rappeutumisesta.
Materiaalin valinta: Miksi tavallinen pahvilaatikko on riski?
Monet säilyttävät muistoesineitään tavallisissa kenkälaatikoissa tai kierrätetyssä pahvissa, tietämättömänä siitä, että nämä materiaalit sisältävät ligniiniä ja happoja. Ajan myötä ligniini hajoaa ja vapauttaa happamia yhdisteitä ilmaan, mikä kellastuttaa ja haurastuttaa paperia sekä vaurioittaa kankaita. Ilmiötä kutsutaan happamaksi hydrolyysiksi.
Oikea valinta muistojen säilytykseen on arkistolaatuinen, happovapaa ja ligniinitön pahvilaatikko, jonka pH-arvo on neutraali tai kevyesti emäksinen (pH 7,5–8,5). Tällainen materiaali toimii kemiallisena puskurina ulkoisia happoja vastaan ja estää herkkien paperiasiakirjojen, kuten todistusten ja onnittelukorttien, kemiallisen hajoamisen vuosikymmenten ajan.
Eri materiaalien suojaaminen ja pakkausjärjestys
Yhdessä laatikossa säilytetään usein hyvin erilaisia materiaaleja, kuten paperia, tekstiilejä (kuten kaste- tai konfirmaatiovaatteita ja -liinoja) sekä metalleja ja muoveja (esimerkiksi rukousnauhoja tai koruja). Jokainen materiaali vaatii oman suojakerroksensa ennen laatikkoon asettamista:
- Paperituotteet ja valokuvat: Käytä silkkipaperia, joka on happovapaata ja puskuroimaton, tai erityisiä pergamiinitaskuja. Älä koskaan käytä tavallisia muovitaskuja, sillä monet halvat muovit (kuten PVC) vapauttavat pehmittimiä ja kaasuja, jotka sulattavat valokuvien emulsiopinnan ja kellastuttavat paperia.
- Tekstiilit: Puhdista kankaat huolellisesti ilman kemikaalijäämiä ennen varastointia. Kääri tekstiilit happovapaaseen silkkipaperiin rullaamalla ne taittelemisen sijaan. Viikkaaminen luo kankaaseen mekaanista jännitystä, mikä voi ajan myötä murtaa kuidut taitoskohdista.
- Metallit ja pienesineet: Metalliset muistoesineet, kuten hopeiset tai messinkiset ristit ja rukousnauhat, ovat alttiita hapettumiselle. Kääri ne ilmatiiviisti happovapaaseen silkkipaperiin tai sijoita ne pieneen polyeteenistä valmistettuun suljettavaan pussiin, joka estää hapen ja ilmankosteuden pääsyn suoralle metallipinnalle.
Fysikaalinen järjestys laatikon sisällä
Laatikon pakkaamisessa pätee painovoiman ja mekaniikan logiikka. Alimmaiseksi sijoitetaan aina painavimmat ja rakenteellisesti kestävimmät esineet, kuten kovakantiset kirjat tai paksut kuva-albumit. Niiden päälle asetetaan kevyemmät rullatut tekstiilit ja lopulta herkimmät paperit sekä pienesineet omiin suojakoteloihinsa.
Tämä painojakauma estää herkkien esineiden puristumisen ja mekaanisen vaurioitumisen. Jos laatikkoon jää tyhjää tilaa, se kannattaa täyttää rypistetyllä happovapaalla silkkipaperilla, jotta esineet eivät pääse liikkumaan ja hankautumaan toisiaan vasten laatikkoa siirrettäessä.
Mikroilmaston hallinta ja laatikon sijoitus
Säilytyslaatikon sisäinen ilmasto on kriittinen tekijä säilyvyydelle. Korkea ilmankosteus edistää homeitiöiden kasvua ja metallien korroosiota, kun taas liian kuiva ilma tekee paperista ja tekstiilikuiduista hauraita. Suositeltava suhteellinen ilmankosteus on 35–50 %.
Voit hallita kosteutta asettamalla laatikon pohjalle muutaman silikageelipussin, jotka sitovat itseensä ylimääräisen kosteuden ilmasta. Sijoita laatikko tilaan, jossa lämpötila pysyy tasaisena (noin 15–20 astetta). Vältä ullakoita, kellareita ja ulkoseinien vierustoja, joissa lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ovat suuria. Kondensaatiovesi on suurin uhka suljetussa tilassa säilytettäville muistoille.
Merkinnät ja tunnistettavuus ilman liimavaurioita
Laatikon selkeä merkitseminen säästää tarpeettomalta avaamiselta ja penkomiselta, mikä altistaa esineet valolle ja mekaaniselle kulutukselle. Käytä merkintään laatikon ulkopuolelle kiinnitettävää taskua tai ripustettavaa lappua, jonka kiinnityksessä ei käytetä voimakkaita liuotinliimoja. Monet liimat vaeltavat pahvin läpi ja voivat vaurioittaa sisällä olevia esineitä kemiallisesti. Kirjoita tiedot hapottomalla pigmenttimusteella tai lyijykynällä, sillä tavalliset kuulakärkikynät ja tussit voivat haalistua tai levitä kosteuden vaikutuksesta.
