Lihamyllyn huolellinen puhdistus heti käytön jälkeen on välttämätöntä paitsi hygienian varmistamiseksi, myös laitteen metalliosien suojaamiseksi korroosiolta. Lihan rasvat, proteiinit ja sidekudokset tarttuvat tiukasti myllyn sisäosiin, joten pelkkä huuhtelu ei riitä poistamaan mikroskooppisia jäämiä.
Mekaaninen esipuhdistus kuivalla leivällä tai korpulla
Ennen kuin lihamylly puretaan osiin, laitteen läpi kannattaa ajaa pala kuivaa leipää, korppua tai jopa raakaa perunaa. Tällä mekaanisella esipuhdistuksella on selkeä fysikaalinen tarkoitus. Huokoinen leipä toimii kuin sieni, joka imee itseensä laitteen sisälle jäänyttä nestemäistä rasvaa ja työntää viimeiset lihankuidut ulos reikälevyn läpi. Tämä helpottaa merkittävästi seuraavia työvaiheita ja estää rasvan leviämisen pesuveteen, mikä vaikeuttaisi puhdistusta.
Lihamyllyn purkaminen ja oikea pesulämpötila
Sähkökäyttöisen lihamyllyn kohdalla on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että laite on irrotettu verkkovirrasta ennen purkamista. Moottoriosaa ei saa koskaan upottaa veteen, vaan se pyyhitään nihkeällä liinalla. Irrotettavat osat – syöttösuppilo, ruuvi, terä, reikälevy ja kiinnitysrengas – puretaan kokonaan erilleen.
Pesuveden lämpötilalla on ratkaiseva rooli proteiinien ja rasvojen käyttäytymisessä. Optimaalinen pesuveden lämpötila on noin 45–50 celsiusastetta. Jos vesi on liian kuumaa (yli 60 astetta), metallipinnoilla olevat lihan proteiinit denaturoituvat eli koaguloituvat ja tarttuvat tiukasti kiinni metalliin tehden puhdistuksesta erittäin vaikeaa. Toisaalta liian kylmä vesi ei kykene sulattamaan eläinrasvoja, joiden sulamispiste on tyypillisesti 35–45 asteen välillä. Sopivan lämpöisessä vedessä ja astianpesuaineen sisältämien tensidien avulla rasva emulgoituu eli jakautuu pieniksi pisaroiksi ja huuhtoutuu helposti pois.
Materiaalien kemialliset ominaisuudet: Valurauta vs. ruostumaton teräs
Puhdistusmenetelmä on valittava lihamyllyn osien valmistusmateriaalin mukaan. Nykyaikaiset kotikäyttöiset laitteet valmistetaan usein ruostumattomasta teräksestä tai alumiiniseoksesta, kun taas perinteiset käsikäyttöiset myllyt ovat valurautaa tai tinattua valurautaa.
Valurautaiset osat ovat erittäin alttiita hapettumiselle eli ruostumiselle. Niitä ei saa koskaan pestä astianpesukoneessa. Astianpesukoneen vahvasti emäksiset pesuaineet ja korkea kosteus tuhoavat metallin pinnan ja aiheuttavat välittömän korroosion. Valurautaosat on pestävä käsin miedolla pesuaineella, huuhdeltava välittömästi kuumalla vedellä (mikä edistää veden nopeaa haihtumista pinnalta) ja kuivattava huolellisesti kankaalla. Kuivauksen jälkeen valurautapinnat on suojattava ohuella kerroksella elintarvikekelpoista öljyä, kuten rypsiöljyä, joka estää hapen ja ilmankosteuden pääsyn suoralle kontaktille metallin kanssa.
Alumiiniset osat tummuvat ja hapettuvat helposti astianpesukoneen kemikaalien vaikutuksesta. Siksi myös alumiiniset runko-osat on suositeltavaa pestä aina käsin pehmeällä harjalla, jotta niiden suojakalvo ei vaurioidu.
Mekaaninen puhdistus ja vaikeat kohdat
Reikälevyn pienet aukot ja terän kiinnityskohdat ovat kriittisimpiä alueita, joihin bakteerikasvusto helposti pesiytyy. Näiden puhdistamiseen ei tule käyttää metallisia työkaluja, kuten veitsiä tai teräsvillaa, sillä ne voivat naarmuttaa metallipintaa ja luoda entistä parempia mikroskooppisia piilopaikkoja mikrobeille. Parhaan tuloksen antaa tiheäharjaksinen pulloharja tai erityinen reikälevyille tarkoitettu puhdistusharja. Mekaaninen harjaus poistaa tehokkaasti biofilmin, joka muodostuu metallipinnoille proteiinien ja mikrobien yhteisvaikutuksesta.
Desinfiointi ja loppukuivaus
Jos lihamyllyllä on käsitelty siipikarjan lihaa tai jos laite on ollut pitkään käyttämättömänä, osien desinfiointi on perusteltua. Desinfiointiin voidaan käyttää mietoa happipohjaista valkaisuainetta tai vesi-etikkaseosta suhteessa yhden suhde yhteen. Happamuus tuhoaa tehokkaasti bakteereita ilman, että metalliin kohdistuu voimakasta kemiallista rasitusta. Tämän jälkeen osat huuhdellaan kylmällä vedellä.
Ennen laitteen kokoamista tai varastointia kaikkien osien on annettava kuivua täysin ilmavassa paikassa. Osia ei kannata koota heti takaisin myllyyn, sillä suljettuun tilaan jäävä mikroskooppinenkin kosteus edistää bakteerien lisääntymistä ja metallin korroosiota. Erityisesti kierteet ja akselin tiivistealueet vaativat erityistä huomiota kuivauksessa.
