Kahden huoneen tehokas ja tasainen viilentäminen vaatii termodynamiikan ja ilman virtausoppien tarkkaa soveltamista, jotta vältetään tyypillinen ongelma, jossa toinen tila kylmenee liikaa toisen jäädessä kuumaksi. Oikean ratkaisun valinta perustuu ilman tiheyseroihin, huoneistogeometriaan ja ilmamassojen hallittuun liikuttamiseen.
Lämpötilaerojen fysiikka ja oviaukkojen vaikutus
Kun ilmastointilaite puhaltaa kylmää ilmaa huoneeseen, ilmiötä säätelevät lämmönsiirto ja konvektio. Kylmä ilma on tiheämpää ja siten raskaampaa kuin lämmin ilma, minkä vuoksi se painuu luonnostaan lattiaa kohti. Kun yritetään viilentää kahta huonetta yhdellä sisäyksiköllä, suurin este on huoneiden välinen seinä ja oviaukko.
Oviaukko toimii kuristimena, joka rajoittaa ilman vapaata kiertoa. Koska lämmin ilma nousee katonrajaan ja kylmä ilma laskeutuu lattialle, oviaukon yläpuolella oleva seinäosuus estää lämpimän ilman siirtymisen takaisin viilennyslaitteelle. Tämä luo termisen esteen, jolloin viileä ilma jää loukkuun laitteen omaan huoneeseen, ja viereinen huone jää lämpimäksi. Tämän välttämiseksi ilman virtausnopeus ja suuntaus on laskettava huolellisesti.
Multi-split-järjestelmä vs. single-split: Toimintamekanismit
Termodynamiikan kannalta varmin tapa saavuttaa tasainen lämpötila kahteen eri huoneeseen on multi-split-järjestelmä. Siinä yhteen ulkoyksikköön kytketään kaksi erillistä sisäyksikköä, jolloin molempien huoneiden lämpötilaa ja puhallustehoa voidaan säätää itsenäisesti. Tämä poistaa tarpeen siirtää suuria ilmamassoja oviaukkojen läpi.
Mikäli päädytään yhteen tehokkaampaan single-split-yksikköön, sijoittelun on oltava strateginen. Yksikköä ei tulisi koskaan asentaa siten, että puhallus suuntautuu suoraan kohti estettä tai kulman taakse. Optimaalisin paikka on huoneiden välisen oviaukon vastapäätä tai suoraan sen yläpuolella, jolloin puhallussuunta voidaan ohjata kulkemaan esteettömästi oviaukon läpi toiseen huoneeseen. On kuitenkin huomioitava, että single-split-ratkaisulla lämpötilaero huoneiden välillä on lähes poikkeuksetta kahdesta neljään astetta.
Coandă-ilmiön hyödyntäminen ja ilman suuntaus
Ilmavirran ohjaamisessa voidaan hyödyntää niin sanottua Coandă-ilmiötä, jossa kaasuvirtaus pyrkii noudattamaan lähellä olevaa pintaa. Suuntaamalla ilmastointilaitteen lamellit vaakasuoraan katon suuntaisesti, kylmä ilmavirta kulkee katon pintaa pitkin pidemmälle huoneeseen ennen kuin se alkaa laskeutua.
Tämä estää vetoa laitteen välittömässä läheisyydessä ja auttaa viileää ilmaa tunkeutumaan syvemmälle viereiseen huoneeseen. Jos lamellit suunnataan suoraan alas, kylmä ilma jää pyörimään vain laitteen alle, eikä paine-ero riitä työntämään ilmaa oviaukon läpi toiseen huoneeseen.
Ilmankierron tehostaminen mekaanisesti
Jos yhdellä sisäyksiköllä halutaan tasaisempi lopputulos, passiivista ilmankiertoa voidaan tukea mekaanisilla apuvälineillä. Lattiatasoon sijoitettu matalatehoinen kierrätyspuhallin, joka puhaltaa lämmintä ilmaa toisesta huoneesta kohti ilmastointilaitetta, luo tarvittavan alipaineen. Tämä alipaine vetää kylmää ilmaa yläkautta tilalle.
Tämä suljettu kierto tehostaa lämmönvaihtoa huomattavasti ilman, että ilmastointilaitteen puhallustehoa tarvitsee nostaa häiritsevän suureksi. Oikealla ilmavirtojen tasapainotuksella säästetään energiaa, sillä laitteen kompressorin ei tarvitse käydä jatkuvasti täydellä teholla yrittäessään kurottaa kaukaisempaan tilaan.
