Tussitaulun eli valkotaulun pitäminen puhtaana ja toimivana vaatii pinnan polymeerikemian ja musteiden koostumuksen ymmärtämistä. Monet tekevät sen virheen, että pyyhkivät taulua väärillä aineilla tai hankaavilla välineillä, mikä kuluttaa taulun suojakalvoa ja aiheuttaa pysyvää haamukuvien muodostumista.
Valkotaulun pintamateriaalit ja musteen kemia
Tussitaulujen pinnat valmistetaan yleensä melamiinista, maalatusta teräksestä tai karkaistusta lasista. Melamiini on edullinen ja huokoinen materiaali, joka imee herkästi pigmenttejä itseensä ajan myötä. Maalattu teräs ja keraamiset pinnat taas ovat tiiviimpiä ja kestävämpiä. Lasitaulu on kaikkein kestävin, sillä lasi ei ole huokoista eikä se reagoi useimpien liuottimien kanssa.
Kuivapyyhittävät tussit koostuvat väripigmenteistä, liuottimesta (useimmiten alkoholista, kuten etanolista tai isopropanolista) sekä irtoamisaineesta, joka on yleensä silikonipolymeeri. Kun kirjoitat taululle, liuotin haihtuu nopeasti ilmaan. Silikonipolymeeri muodostaa esteen väripigmentin ja taulun pinnan välille, minkä ansiosta muste voidaan pyyhkiä pois kuivana ilman, että se tarttuu pintaan kemiallisesti. Jos taulun pinta on vaurioitunut tai huokoinen, tämä silikonisuoja pettää ja pigmentti pääsee tunkeutumaan materiaalin mikrorakoihin.
Miksi haamukuvat syntyvät ja miten ne vältetään
Haamukuvilla (ghosting) tarkoitetaan taululle jääviä himmeitä, harmaita tai värillisiä jälkiä aiemmista kirjoituksista. Yleisin syy tähän on musteen pyyhkiminen liian aikaisin. Jos pyyhit kirjoituksen ennen kuin liuotin on täysin haihtunut ja silikonikerros asettunut, hierot nestemäistä pigmenttiä suoraan taulun huokosiin. Anna musteen aina kuivua vähintään 10–15 sekuntia ennen pyyhkimistä.
Toinen haamukuvien aiheuttaja on vääränlaiset pyyhkimet. Karheat paperipyyhkeet tai likaiset huopapyyhkimet voivat luoda pintaan mikroskooppisia naarmuja. Nämä naarmut keräävät pigmenttiä, jota on myöhemmin lähes mahdotonta poistaa pelkällä kuivalla pyyhkimisellä. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi tulisi aina käyttää puhdasta, tiheäneuloksista mikrokuituliinaa.
Tehokkaat puhdistusmenetelmät ja kemialliset ratkaisut
Kun kuivapyyhintä ei enää riitä, taulu vaatii nestemäistä puhdistusta. Älä koskaan käytä hankaavia puhdistusaineita, happamia liuoksia tai ammoniakkia sisältäviä lasinpesuaineita, sillä ne liuottavat taulun suojapinnan pois.
- Isopropanoli: Tämä on paras ja turvallisin liuotin valkotaulun puhdistukseen. 70–90-prosenttinen isopropanoli liuottaa tehokkaasti kuivuneet sideaineet ja pigmentit vaurioittamatta taulun pinnoitetta. Kostuta mikrokuituliina isopropanoliin ja pyyhi taulu pyörivin, kevyin liikkein.
- Valkotaulutussikikka: Jos taululle on vahingossa kirjoitettu pysyvällä tussilla, älä raaputa sitä. Piirrä pysyvän jäljen päälle tavallisella kuivapyyhittävällä tussilla. Kuivapyyhittävän tussin sisältämä liuotin pehmittää ja liuottaa pysyvän musteen kuivuneen polymeerisidoksen. Pyyhi molemmat jäljet heti pois mikrokuituliinalla.
- Happivalkaisuaineet: Erittäin pinttyneille värjäymille voidaan käyttää mietoa happivalkaisuainetta veteen sekoitettuna, mutta se on huuhdeltava huolellisesti puhtaalla vedellä pyyhkimisen jälkeen.
Taulun pinnan elvytys ja säännöllinen hoito
Jos vanha melamiini- tai terästaulu on menettänyt liukkaan suojapintansa ja siihen tarttuu kaikki muste, pinnan voi tilapäisesti elvyttää. Puhdista taulu ensin perusteellisesti isopropanolilla ja anna sen kuivua. Tämän jälkeen voit levittää pinnalle erittäin ohuen kerroksen auton vahaa tai silikonipohjaista hoitoainetta. Anna vahan kuivua muutama minuutti ja kiillota pinta pehmeällä mikrokuituliinaa. Tämä palauttaa taululle sen tarvitseman hydrofobisen suojakalvon, jolloin kuivapyyhittävä tussi toimii taas tarkoitetulla tavalla.
Varmista myös, että tussit säilytetään oikein. Tussit tulee säilyttää vaakatasossa, jotta pigmentit ja liuottimet jakautuvat tasaisesti kynän sisällä. Jos säilytät kyniä pystysuorassa kärki ylöspäin, kärki kuivuu; jos kärki on alaspäin, tussi vuotaa liikaa pigmenttiä ja tukkii taulun pinnan huokoset.
