Arvokkaiden keräilykolikoiden säilyttäminen albumissa vaatii tarkkuutta, oikeita materiaaleja ja oikeaoppista käsittelytekniikkaa mikroskooppisten vaurioiden ja hapettumisen estämiseksi.
Materiaalien kemia: Vältä PVC-muovia ja happoja
Suurin riski kolikoille albumisäilytyksessä on vääränlainen muovi. Monissa halvoissa muovitaskuissa käytetään polyvinyylikloridia (PVC) pehmittimenä, jotta taskut olisivat joustavia. Ajan myötä PVC hajoaa ja vapauttaa suolahappokaasuja ja kemiallisia pehmittimiä, jotka muodostavat kolikon pinnalle vihreän, tahmean ja syövyttävän kalvon. Tämä prosessi tuhoaa metallin patinan ja aiheuttaa pysyviä vaurioita.
Käytä kolikkoalbumeissa vain kemiallisesti inerttejä materiaaleja. Turvallisimpia vaihtoehtoja ovat polyetyleenitereftalaatti (PET, tunnetaan usein tuotemerkillä Mylar), polypropeeni (PP) tai polyetyleeni (PE). Nämä materiaalit eivät sisällä pehmittimiä eivätkä reagoi metallien kanssa edes vuosikymmenten aikana. Myös albumin paperiosien ja välilehtien on oltava happovapaita ja ligniinitöntä arkistolaatua.
Oikea käsittelytekniikka ja tarttumissuunta
Kolikon mekaaninen vaurioituminen tapahtuu useimmiten silloin, kun sitä siirretään tai asetetaan taskuun. Sormien luonnolliset rasvat, suolat ja kosteus käynnistävät välittömästi korroosioreaktion, joka näkyy myöhemmin sormenjälkien muotoisena tummumisena. Noudata näitä käsittelysääntöjä:
- Käytä aina puhtaita, nukkaamattomia puuvillakäsineitä tai erityisiä lateksittomia mikrokuitukäsineitä. Vältä muovikäsineitä, jotka voivat hikoilla.
- Pidä kolikkoa kiinni vain sen ulkoreunasta (syrjästä) peukalon ja etusormen välissä. Älä koskaan kosketa kolikon tasaisia pintoja eli arvopuolta tai tunnuspuolta.
- Työskentele pehmeän, puhtaan alustan päällä. Esimerkiksi pehmeä mikrokuituliina tai huopa työpöydällä estää kolikon vaurioitumisen, jos se pääsee putoamaan käsistä.
Mekaanisen kitkan minimointi taskuun asetettaessa
Kun työnnät kolikon suoraan muovitaskuun, pintaan kohdistuu kitkaa, joka voi aiheuttaa ohuita hiusnaarmuja (niin sanottuja hairline-naarmuja). Tämä riski on erityisen suuri peilikiiltoisilla (Proof-laatuisilla) kolikoilla. Kitkan minimoimiseksi käytetään kaksivaiheista suojausta.
Aseta kolikko ensin happovapaaseen, kovaan kolikkokehykseen (pahvinen kehys, jossa on Mylar-ikkuna) tai ilmatiiviiseen akryylikapseliin. Kun kolikko on suljettu tähän ensisijaiseen suojaan, se voidaan asettaa albumin taskuun ilman, että itse metallipinta koskettaa taskun reunoja tai altistuu liukumiselle. Jos käytät pelkkiä taskuja, valitse sivusta ladattavat mallit ylhäältä ladattavien sijaan, jotta pöly ei pääse laskeutumaan suoraan kolikon päälle.
Ilmaston hallinta säilytystilassa
Lämpötilan ja ilmankosteuden vaihtelut ovat metallien vihollisia. Korkea ilmankosteus toimii elektrolyyttinä, joka nopeuttaa metallien sähkökemiallista korroosiota ja hapettumista. Säilytä kolikkoalbumit aina kuivassa, tasalämpöisessä huonetilassa. Vältä ullakoita, kellareita ja ulkoseinien läheisyyttä. Ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on alle 50 %. Voit asettaa albumin säilytyslaatikkoon pienen pussin silikageeliä sitomaan jäännöskosteutta.
